Päivitetäänpä taas hieman näitä varsinaisiakin sivuja!

Pentusuunnitelmissa on nyt yllättävästi kaksi australianpaimenkoirapentuetta tälle vuodelle.

Irene (FI MVA Hazelmoor Jelly Jar) on astutettu noin viikko sitten Varjolla (Saussurea Stop'N Think). Irenehän on punainen trikki ja Varjo on musta trikki, joten pennuista tulee todennäköisesti mustaa trikkiä (tai mahdollisesti punaista, mikäli Varjo sitä geeniä sattuisi kantamaan). Tässä vaiheessa ei tietysti vielä tiedä, miten astutus onnistui, mutta ainakin se oli erittäin nopeasti sikäli hoidettu, että siinä ei kauan nokka tuhissut kummallakaan, kun oltiin jo täydessä touhussa. Ihan normaalisti kumminkin olivat kiinni parikymmentä minuuttia, joten sikäli olettaisi onnistuvan. Ultrassa päästään käymään noin kolmen viikon päästä, joten siihen asti pitää tässä itsekin jännittää . Mahdolliset pennut olisivat sitten syntymässä toukokuun puolivälin nurkilla.

Isukki eli Varjo, on tässä kuvattuna agilitykisoissa (ja Varjohan on sillä puolen kovasti kunnostautunut jo, nuoresta iästään huolimatta, Varjo on n. 2.5-vuotias). Varjolla on A-lonkat, 0-kyynärät ja terveet silmät. Myös BH suoritettu, sekä MH läpäisty.

Loviisa (Stagedog Greta Garbo) olisi sitten tarkoitus tässä keväällä astuttaa myös. Loviisa on musta trikki, ja kaavailtu isäkoira myös, joten todennäköisimmin mustaa trikkiä olisi täältäkin luvassa. Laitan isukkiehdokkaasta tarkemmin sitten, kun astutus on toteutunut. Loviisan juoksut alkanevat todennäköisesti huhtikuulla tai viimeistään toukokuulla.

Kyselyitä molemmista pentueista on jo jonkin verran tullutkin, vaikka ei tietoa vielä ole ehditty juurikaan levitellä . Facebookiin olen myös päivittänyt tietoa tästä asiasta, ja sitä kannattaakin seurata, koska tosiasia on, että sitä tulee päivitettyä tiiviimmin, koska se on niin helppokäyttöinen. Facebookista kennelin sivut löytyvät nimellä: Stagedog Australian Shepherds and Portuguese Podengos ja nimi toki on hieman pitkä, mutta kun halusin molemmat nykyiset rodut siihen kuitenkin näkyville.

Jatketaan syksyn kuvasatoa:

Kun muut pennut olivat jo lähteneet, niin Dasher pääsi täysin hyödyntämään toisia. Erityisen mukavaa sen mielestä oli nukkua äiskän selän päällä sohvan nurkassa. Onneksi Filipa on rautahermoinen tyyppi, eikä tällaisista harmistu.

Näissä kuvissa ollaan jo joulussa, mutta sama meno jatkuu, pentu vaan on kasvanut. Filipa suhtautuu asiaan yhtä tyynesti kuin aiemminkin .

Lyydia toimi todella hyvin nanny:nä, se jaksoi leikittää pentua loputtomiin. Välillä leikki oli vähän rauhallisempaa...

Välillä "vähän" riehakkaampaa.... Tässä pennun pää Lyydian suussa, ja Dasher on iskenyt omat naskalinsa Lyydian jalkaan... mutta sehän ei menoa haittaa...

Läpi laaksojen, yli harjanteen, vai mitenkä ne joululaulun sanat meneekään.... siitähän pääsee yli kätevästi oikaisemalla... Lyydiaa moinen vaan hymyilyttää.

Mutta välillä on kyllä pakko ottaa pienet unoset.

Niin sittenhän sitä taas jaksaakin kivasti jatkaa riekkumista.

Vaan sitten koitti sekin päivä, että oli lähdettävä tutustumaan suureen maailmaan uuden omistajan mukana. Reipas poju oli kyllä ja automatkakin oli mennyt mukavasti, vaikka kesti sentään 3-4 tuntia.

Muu porukka pääsikin sitten ottamaan rennosti, taisivat kyllä nukkua muutaman päivän putkeen sen parin kuukauden rasitusten jäljiltä .

Nyt on kyllä meno jo normalisoitunut, ja tämä aikuistenkin porukka välillä pistää ranttaliksi keskenään ja pitää mahdotonta rällätystä.

Ja saga jatkuu:

Tässä vaiheessa äiskän vatsan alla alkoi jo olla vähän ahdasta, mutta kivasti Filipa imetti niitä vielä 6-7-viikkoisinakin, joskaan ei pitkiä aikoja, ja kiinteää ruokaahan pennut söivät siinä vaiheessa jo muutoinkin pääosin.

(aussie) Lyydiakin halusi osallistua pentujen hoitoon, mutta koska on hieman riehakkaampi, pääsi vasta varsinaiseen leikittämiseen osallistumaan siinä vaiheessa kun pennut alkoivat olla 5-6-viikkoisia. Siinä vaiheessa niitä oli jo päästettävä pentuaitauksesta tutustumaan muuhunkin huusholliin.

Pentuaitauksen ulkopuolella meno olikin sitten aikamoista, milloin mentiin kenkä tai sukka tai tietokoneenjohto suussa, ja tämänkin pentueen aikana yhden kerran joutui uuden nettipiuhankin hankkimaan, kun joku oli sen ehtinyt poikki pureskella. Tässä yritetään saada kenkähyllystä jotain pihistettyä, puuhailemassa Dasher.

Välillä uni kumminkin sitten yllätti, ja siinä on sammakon viereen mukava nukahtaa hetkeksi. Prancer ja Dasher.

Ensimmäisenä uuteen kotiin lähti Vixen ja toisena Comet. Tässä on Comet reippaana poikana ponnistamassa kohti uusia seikkailuja.

Kun väki vähenee, niin pidot paranee, sanotaan. Ainakin meno alkoi käydä huomattavasti riehakkaammaksi.... Menossa mukana Rudolf (alempi) ja Prancer-tyttö.

Laitetaan nyt tähän sitten (aussie) Irenen tehokkaasta pentuhuollosta kuva. Irene oli ikionnellinen sitten, kun se vihdoin päästettiin pentuaitaukseen sisään. Ensimmäiset viikot tietysti Filipa hoiteli pennut itse, mutta taisi olla pennut noin 3-4-viikkoisia, kun sitten en enää raaskinut olla päästämättä Ireneä sinne hoitoavuksi, koska Filipakaan ei sitä pahakseen näyttänyt laittavan.

Kuvassa vasemmalla edessä kiipeämässä Comet ja oikealla Irenen karvoissa roikkuu Rudolf. Keskellä näkyy Vixenin pää ja takana vasemmalla on Dasher ja oikealla on Prancer. Kuvassa pennut ovat noin 4-viikkoisia.

Ja lisää:

Irene sen kun nautiskelee, vaikka pennut jyräävät  .

Ja pelkät pennut:

Tässä jengi riehumistuulella.

Filipan pentue syntyi 19.10.2011, joten on tässä ollut nyt sitten hieman kiire ja päivityksetkin vähän unohtuneet...

Pentuja syntyi loppujen lopuksi 5, joista 3 urosta ja 2 narttua. Tämä olikin vallan mainio määrä, emon oli helppo hoitaa tuo määrä ja kaikki saivat ravintoa tarpeeksi. Itse synnytys myös meni erittäin hyvin. Hieman itse jännitin sitä, että kun on ekat pennut sillä ja noin alkukantainen rotu, että antaako se tarvittaessa avustaa tai ylipäätään käsitellä pentuja tms. Mutta ei ollut huolta, kyllä minä loppujen lopuksi siis koirani tunnen :-), Filipa oli oma sosiaalinen itsensä! Yöllähän pennut tietysti syntyivät, ensimmäinen tuli noin kahden maissa ja noin viiteen mennessä olivat sitten syntyneet. Kaikki meni hienosti, Filipa puri napanuoriakin itse poikki ja putsasi tosi antaumuksella pennut, antoi hienosti imeä ja maitoa tuli riittävästi.

Nartuille olisi ollut enemmän kysyntää, mutta onneksi uroksetkin sitten löysivät mukavat ja soveltuvat kodit. Pennut olivat luovutuksessa sitten noin viikkoa ennen joulua, ja tiiviisti on pidetty yhteyttä senkin jälkeen  .Pennut kasvoivat mukavan tasaista tahtia, ja oli hauska seurata sitä, että joillain yksilöillä korvat nousivat pystyyn jo huomattavan nuorena ja toisilla vasta paljon myöhemmin, mutta kaikilla on kyllä korvat jo nyt pystyssä (pennuthan ovat tällä hetkellä iältään 3 kk). Samoin oli eroja siinä, että mitä tahtia pidemmän karvan tulo lähti käyntiin, yhdellä oli jo hyvin nopeasti näkyvillä pidempää karvaa ja muille on alkanut vasta nyt selvästi karva pidentyä. Filipalla itselläänhän myös se pidempi karva alkoi tulla vasta siellä 3-4 kk iässä selkeämmin näkyviin, vaikka sen karva on sittemmin ollut todella hyvä ja rodunomainen. Tällä hetkellä kaikilla on karva kyllä mukavasti jo kasvussa.

Pentujen työnimet tulivat joulupukin porojen mukaan, kun luovutusikä oli juuri siinä joulun alla. Pennuista urokset olivat siis työnimiltään Dasher, Comet ja Rudolf, ja narttupennut olivat Prancer ja Vixen. Virallisia nimiä olinkin miettinyt jo ennen synnytystä sen verran valmiiksi, että olin päättänyt nimetä ne Portugalin kuninkaiden ja kuningatarten mukaan (koska Filipan kutsumanimikin on yksi portugalilaisista kuningattarista).

Viralliset nimet muodostuivat siten, että uroksilla on sana kuningas (portug. Rei) ja nartuilla sana kuningatar (portug. Rainha) siinä edessä ja sitten jokin niistä nimistä jatkona. Niinpä siellä virallisella puolella esiintyvät sitten Rei Alfonso, Rei Filipe, Rei Henrique sekä Rainha Leonor ja Rainha Isabela. Kutsumanimet sai toki uusi omistaja keksiä sitten itse.

Pääosin pennut lähtivät ennen joulua uusiin koteihin, paitsi yksi uros odotteli vielä uuteen vuoteen sitä, että omistaja sai työaikojaan paremmi järjesteltyä pennun tuloa varten. Kaikki pennut kotiutuivat hienosti ja lähtivät uusissa kodeissaan reippaasti tutustumaan uuteen ympäristöön. Pennuista kaksi (yksi uros, yksi narttu) muutti Jyväskylän suuntaan, toinen itse kaupunkiin ja toinen ihan lähikuntaan. Yksi uroksista meni Kotkaan ja toinen Kauhajoelle. Toinen nartuista jäikin onneksi tänne Tampereelle, joten saan sitä nähtäväksi ehkä hiukan tiiviimmin, joskin kaikki muutkin kyllä lupasivat tulla käymään ja näytille myöhemminkin. Pentujen kotoalähtö oli kyllä itselleni taas yhtä vaikea kuin aiempienkin pentueitten kohdalla, kyllä siinä aina muutama kyynel väkisinkin vierähtää, kun pennut maailmalle lähettää. Onneksi kodit olivat tosiaan kuitenkin niin hyviä kaikki, että luotan heidän kykyynsä ja taitoonsa hoitaa ja kouluttaa pentunsa hyvin. Pentujen kannalta oli myös mukavaa, että kolmessa taloudessa oli koirat jo ennestään ja nekin, jotka menivät ainoaksi koiraksi, ovat hyvin sopeutuneet yksinolotilanteisiin.

Nyt onkin sitten ollut vallan oudon rauhallista täällä alkuvuosi, kun ei ole pentuja tuossa temmeltämässä. Yksi pennuista ehti kyllä jo poiketa näytillä kertaalleen ja pari muuta on tulossa parin viikon päästä käymään, joten vähän sitä pentuikävää lievittävät. Ja onhan tässä sitten kuitenkin suunnitteilla (aussie) Irenelle vielä yhdet pennut keväälle, joten siinä sitä taas on tohinaa tiedossa. Myös (aussie) Loviisalle on suunnnitteilla ensi vuodelle pentue. Näistä tarkemmin eri kirjoituksessa, yritän tässä alkuvuodesta laittaa lisää tietoa. Irene kyllä jo kovasti hoiteli näitä Filipankin pentuja, heti alkupäivistä alkaen se oli suunnilleen nenä lytyssä siinä pentuaitauksen takana, että koska-oi-koska pääsee pentuja huoltamaan. Laitan kuvan kohta erikseen.

Pikaisesti tässä päivitystä. H-hetki olisi jo ensi viikolla, niin se aika rientää. Vatsa on kyllä Filipalla jo melkomoinen. Yritän vähän tuota ruokapuolta pitää hallinnassa, että pennut eivät kasva ihan liian isoksi ennen synnytystä, saa nähdä miten tuollainen lauma sieltä kunnialla vapautettua saadaan... Ainakin Filipalla itsellään on hauskaa...

Kävimme sitten ultrassa tällä viikolla, ja varmistui, että Filipalle on pentue tulossa. Itse asiassa meinasin pyörtyä, kun lekuri kuulutti, että "kyllähän näitä täällä on vaikka kuinka..." Olin varautunut siihen, että jos pentuja tulee, niin niitä on se keskiarvo mitä yleensä näitä on syntynyt, eli 5-6.

Eläinlääkäri sanoi, että hän arvioi 7 varmaksi, mutta todennäköisesti voi olla jopa 10-11.... OUTS! Joten varauksia otetaan vastaan  . Aikamoinen hulina siinä kyllä on tiedossa, jos tosiaan tuo määrä toteutuu. Saapi nyt sitten nähdä. Ainakin voisi olettaa, että sieltä olisi sitten molempia sukupuolia sopivasti tulossa, kun on isompi sakki.

Pentueen on arvioitu syntyvän viikon 42 loppupuolella, joten lapsoset olisivat luovutusiässä juuri sopivasti siinä viikkoa ennen joulua. Sikäli hyvä aika, että vaikka onkin talvea toki, niin monet pitävät muutoinkin lomaa juuri tuohon aikaan, ja näin ollen siinä on hyvää aikaa opettaa pentua yksinoloon ja sisäsiisteyteen, ennen kuin normaali arki taas alkaa.

Löydät tietoja myös Facebook-sivultamme, jonka nimike on Stagedog Australian Shepherds and Portuguese Podengos.