Jatketaan syksyn kuvasatoa:

Kun muut pennut olivat jo lähteneet, niin Dasher pääsi täysin hyödyntämään toisia. Erityisen mukavaa sen mielestä oli nukkua äiskän selän päällä sohvan nurkassa. Onneksi Filipa on rautahermoinen tyyppi, eikä tällaisista harmistu.

Näissä kuvissa ollaan jo joulussa, mutta sama meno jatkuu, pentu vaan on kasvanut. Filipa suhtautuu asiaan yhtä tyynesti kuin aiemminkin .

Lyydia toimi todella hyvin nanny:nä, se jaksoi leikittää pentua loputtomiin. Välillä leikki oli vähän rauhallisempaa...

Välillä "vähän" riehakkaampaa.... Tässä pennun pää Lyydian suussa, ja Dasher on iskenyt omat naskalinsa Lyydian jalkaan... mutta sehän ei menoa haittaa...

Läpi laaksojen, yli harjanteen, vai mitenkä ne joululaulun sanat meneekään.... siitähän pääsee yli kätevästi oikaisemalla... Lyydiaa moinen vaan hymyilyttää.

Mutta välillä on kyllä pakko ottaa pienet unoset.

Niin sittenhän sitä taas jaksaakin kivasti jatkaa riekkumista.

Vaan sitten koitti sekin päivä, että oli lähdettävä tutustumaan suureen maailmaan uuden omistajan mukana. Reipas poju oli kyllä ja automatkakin oli mennyt mukavasti, vaikka kesti sentään 3-4 tuntia.

Muu porukka pääsikin sitten ottamaan rennosti, taisivat kyllä nukkua muutaman päivän putkeen sen parin kuukauden rasitusten jäljiltä .

Nyt on kyllä meno jo normalisoitunut, ja tämä aikuistenkin porukka välillä pistää ranttaliksi keskenään ja pitää mahdotonta rällätystä.

Ja saga jatkuu:

Tässä vaiheessa äiskän vatsan alla alkoi jo olla vähän ahdasta, mutta kivasti Filipa imetti niitä vielä 6-7-viikkoisinakin, joskaan ei pitkiä aikoja, ja kiinteää ruokaahan pennut söivät siinä vaiheessa jo muutoinkin pääosin.

(aussie) Lyydiakin halusi osallistua pentujen hoitoon, mutta koska on hieman riehakkaampi, pääsi vasta varsinaiseen leikittämiseen osallistumaan siinä vaiheessa kun pennut alkoivat olla 5-6-viikkoisia. Siinä vaiheessa niitä oli jo päästettävä pentuaitauksesta tutustumaan muuhunkin huusholliin.

Pentuaitauksen ulkopuolella meno olikin sitten aikamoista, milloin mentiin kenkä tai sukka tai tietokoneenjohto suussa, ja tämänkin pentueen aikana yhden kerran joutui uuden nettipiuhankin hankkimaan, kun joku oli sen ehtinyt poikki pureskella. Tässä yritetään saada kenkähyllystä jotain pihistettyä, puuhailemassa Dasher.

Välillä uni kumminkin sitten yllätti, ja siinä on sammakon viereen mukava nukahtaa hetkeksi. Prancer ja Dasher.

Ensimmäisenä uuteen kotiin lähti Vixen ja toisena Comet. Tässä on Comet reippaana poikana ponnistamassa kohti uusia seikkailuja.

Kun väki vähenee, niin pidot paranee, sanotaan. Ainakin meno alkoi käydä huomattavasti riehakkaammaksi.... Menossa mukana Rudolf (alempi) ja Prancer-tyttö.

Laitetaan nyt tähän sitten (aussie) Irenen tehokkaasta pentuhuollosta kuva. Irene oli ikionnellinen sitten, kun se vihdoin päästettiin pentuaitaukseen sisään. Ensimmäiset viikot tietysti Filipa hoiteli pennut itse, mutta taisi olla pennut noin 3-4-viikkoisia, kun sitten en enää raaskinut olla päästämättä Ireneä sinne hoitoavuksi, koska Filipakaan ei sitä pahakseen näyttänyt laittavan.

Kuvassa vasemmalla edessä kiipeämässä Comet ja oikealla Irenen karvoissa roikkuu Rudolf. Keskellä näkyy Vixenin pää ja takana vasemmalla on Dasher ja oikealla on Prancer. Kuvassa pennut ovat noin 4-viikkoisia.

Ja lisää:

Irene sen kun nautiskelee, vaikka pennut jyräävät  .

Ja pelkät pennut:

Tässä jengi riehumistuulella.

Filipan pentue syntyi 19.10.2011, joten on tässä ollut nyt sitten hieman kiire ja päivityksetkin vähän unohtuneet...

Pentuja syntyi loppujen lopuksi 5, joista 3 urosta ja 2 narttua. Tämä olikin vallan mainio määrä, emon oli helppo hoitaa tuo määrä ja kaikki saivat ravintoa tarpeeksi. Itse synnytys myös meni erittäin hyvin. Hieman itse jännitin sitä, että kun on ekat pennut sillä ja noin alkukantainen rotu, että antaako se tarvittaessa avustaa tai ylipäätään käsitellä pentuja tms. Mutta ei ollut huolta, kyllä minä loppujen lopuksi siis koirani tunnen :-), Filipa oli oma sosiaalinen itsensä! Yöllähän pennut tietysti syntyivät, ensimmäinen tuli noin kahden maissa ja noin viiteen mennessä olivat sitten syntyneet. Kaikki meni hienosti, Filipa puri napanuoriakin itse poikki ja putsasi tosi antaumuksella pennut, antoi hienosti imeä ja maitoa tuli riittävästi.

Nartuille olisi ollut enemmän kysyntää, mutta onneksi uroksetkin sitten löysivät mukavat ja soveltuvat kodit. Pennut olivat luovutuksessa sitten noin viikkoa ennen joulua, ja tiiviisti on pidetty yhteyttä senkin jälkeen  .Pennut kasvoivat mukavan tasaista tahtia, ja oli hauska seurata sitä, että joillain yksilöillä korvat nousivat pystyyn jo huomattavan nuorena ja toisilla vasta paljon myöhemmin, mutta kaikilla on kyllä korvat jo nyt pystyssä (pennuthan ovat tällä hetkellä iältään 3 kk). Samoin oli eroja siinä, että mitä tahtia pidemmän karvan tulo lähti käyntiin, yhdellä oli jo hyvin nopeasti näkyvillä pidempää karvaa ja muille on alkanut vasta nyt selvästi karva pidentyä. Filipalla itselläänhän myös se pidempi karva alkoi tulla vasta siellä 3-4 kk iässä selkeämmin näkyviin, vaikka sen karva on sittemmin ollut todella hyvä ja rodunomainen. Tällä hetkellä kaikilla on karva kyllä mukavasti jo kasvussa.

Pentujen työnimet tulivat joulupukin porojen mukaan, kun luovutusikä oli juuri siinä joulun alla. Pennuista urokset olivat siis työnimiltään Dasher, Comet ja Rudolf, ja narttupennut olivat Prancer ja Vixen. Virallisia nimiä olinkin miettinyt jo ennen synnytystä sen verran valmiiksi, että olin päättänyt nimetä ne Portugalin kuninkaiden ja kuningatarten mukaan (koska Filipan kutsumanimikin on yksi portugalilaisista kuningattarista).

Viralliset nimet muodostuivat siten, että uroksilla on sana kuningas (portug. Rei) ja nartuilla sana kuningatar (portug. Rainha) siinä edessä ja sitten jokin niistä nimistä jatkona. Niinpä siellä virallisella puolella esiintyvät sitten Rei Alfonso, Rei Filipe, Rei Henrique sekä Rainha Leonor ja Rainha Isabela. Kutsumanimet sai toki uusi omistaja keksiä sitten itse.

Pääosin pennut lähtivät ennen joulua uusiin koteihin, paitsi yksi uros odotteli vielä uuteen vuoteen sitä, että omistaja sai työaikojaan paremmi järjesteltyä pennun tuloa varten. Kaikki pennut kotiutuivat hienosti ja lähtivät uusissa kodeissaan reippaasti tutustumaan uuteen ympäristöön. Pennuista kaksi (yksi uros, yksi narttu) muutti Jyväskylän suuntaan, toinen itse kaupunkiin ja toinen ihan lähikuntaan. Yksi uroksista meni Kotkaan ja toinen Kauhajoelle. Toinen nartuista jäikin onneksi tänne Tampereelle, joten saan sitä nähtäväksi ehkä hiukan tiiviimmin, joskin kaikki muutkin kyllä lupasivat tulla käymään ja näytille myöhemminkin. Pentujen kotoalähtö oli kyllä itselleni taas yhtä vaikea kuin aiempienkin pentueitten kohdalla, kyllä siinä aina muutama kyynel väkisinkin vierähtää, kun pennut maailmalle lähettää. Onneksi kodit olivat tosiaan kuitenkin niin hyviä kaikki, että luotan heidän kykyynsä ja taitoonsa hoitaa ja kouluttaa pentunsa hyvin. Pentujen kannalta oli myös mukavaa, että kolmessa taloudessa oli koirat jo ennestään ja nekin, jotka menivät ainoaksi koiraksi, ovat hyvin sopeutuneet yksinolotilanteisiin.

Nyt onkin sitten ollut vallan oudon rauhallista täällä alkuvuosi, kun ei ole pentuja tuossa temmeltämässä. Yksi pennuista ehti kyllä jo poiketa näytillä kertaalleen ja pari muuta on tulossa parin viikon päästä käymään, joten vähän sitä pentuikävää lievittävät. Ja onhan tässä sitten kuitenkin suunnitteilla (aussie) Irenelle vielä yhdet pennut keväälle, joten siinä sitä taas on tohinaa tiedossa. Myös (aussie) Loviisalle on suunnnitteilla ensi vuodelle pentue. Näistä tarkemmin eri kirjoituksessa, yritän tässä alkuvuodesta laittaa lisää tietoa. Irene kyllä jo kovasti hoiteli näitä Filipankin pentuja, heti alkupäivistä alkaen se oli suunnilleen nenä lytyssä siinä pentuaitauksen takana, että koska-oi-koska pääsee pentuja huoltamaan. Laitan kuvan kohta erikseen.

Pikaisesti tässä päivitystä. H-hetki olisi jo ensi viikolla, niin se aika rientää. Vatsa on kyllä Filipalla jo melkomoinen. Yritän vähän tuota ruokapuolta pitää hallinnassa, että pennut eivät kasva ihan liian isoksi ennen synnytystä, saa nähdä miten tuollainen lauma sieltä kunnialla vapautettua saadaan... Ainakin Filipalla itsellään on hauskaa...

Kävimme sitten ultrassa tällä viikolla, ja varmistui, että Filipalle on pentue tulossa. Itse asiassa meinasin pyörtyä, kun lekuri kuulutti, että "kyllähän näitä täällä on vaikka kuinka..." Olin varautunut siihen, että jos pentuja tulee, niin niitä on se keskiarvo mitä yleensä näitä on syntynyt, eli 5-6.

Eläinlääkäri sanoi, että hän arvioi 7 varmaksi, mutta todennäköisesti voi olla jopa 10-11.... OUTS! Joten varauksia otetaan vastaan  . Aikamoinen hulina siinä kyllä on tiedossa, jos tosiaan tuo määrä toteutuu. Saapi nyt sitten nähdä. Ainakin voisi olettaa, että sieltä olisi sitten molempia sukupuolia sopivasti tulossa, kun on isompi sakki.

Pentueen on arvioitu syntyvän viikon 42 loppupuolella, joten lapsoset olisivat luovutusiässä juuri sopivasti siinä viikkoa ennen joulua. Sikäli hyvä aika, että vaikka onkin talvea toki, niin monet pitävät muutoinkin lomaa juuri tuohon aikaan, ja näin ollen siinä on hyvää aikaa opettaa pentua yksinoloon ja sisäsiisteyteen, ennen kuin normaali arki taas alkaa.

Löydät tietoja myös Facebook-sivultamme, jonka nimike on Stagedog Australian Shepherds and Portuguese Podengos.

Jatkoa edelliseen päivitykseen.

Portugalinpodengo (keskarikarkkari) Filipa (eli FI MVA Vehkakallion Domitila) on astutettu noin kuukausi sitten Pojalla (Habil da Flor d'Esteva), ja alkavalla viikolla olisi tarkoitus poiketa ultraamassa, jotta nähdään onko pentuja tulossa.

Kuvassa Filipa.

Ja tähän alle sitten Poika:

Joten on ne yhdessä ihan komia pari :-).

Hei kaikille,

Harmillisesti on taas aikaa päässyt vierähtämään, mutta laitetaanpa tähän nyt päivitystä.

Pennut kehittyivät hienosti, ja olin todella mielissäni siitä, että tämä yhdistelmä Irene x Make kiinnosti niin monia, että ottajia pennuille olisi ollut ainakin nelinkertainen määrä siihen nähden, mitä pentuja syntyi. Siksi olinkin harvinaisen kovan paikan edessä joutuessani valikoimaan monesta todella hyvästä ehdokkaasta niitä, joille pennut sitten lähtisivät. Onneksi useimmat jaksoivat odottaa sitä ratkaisua, vaikka se väkisinkin venyi sinne asti, että saatiin pennut myös silmätarkastettua, jotta tiedetään ainakin kotoalähtövaiheessa pentujen olevan "priimatavaraa" :-). Silmät osoittautuivat kaikilla terveiksi, ja muukin terveys oli erinomainen, joten siinä vaiheessa vasta voitiin lyödä lukkoon sopimuksia uusien omistajien kanssa. Olen todella tyytyväinen myös siihen, että kaikki ovat päätyneet todella soveltuviin paikkoihin. Yleensä ei ole juurikaan tullut virhearviointeja aiemmissa pentueissa uusista omistajista, koska olen ollut kovin tarkka harkitessani uusia omistajia, mutta ikävä kyllä tämän pentueen kohdalla sattui muutama hama. Onneksi se ei aiheuttanut ongelmia, koska halukkaita oli jonoksi asti, ja uudetkin paikat ovat vallan mainioita näille pennuille.

On aina ikävä tuottaa pettymyksiä niille, jotka olisivat kovasti pentua nyt halunneet, koska todella hyviä paikkoja oli tarjolla useita. Loppusuoralle asti oli vielä eri vaihtoehtoja harkinnassa, mutta tässä pentueessa tuota vauhtia tuntui olevan vielä enemmän kuin 2008 pentueessa, joka sekin oli aika energinen, joten oli tarkkaan mietittävä niitä sijoituspaikkoja moneen kertaan ja useilta eri näkökannoilta. Ja toivon, että nekin, joille ei nyt tästä sarjasta pentua riittänyt, ottavat yhteyttä sitten kun seuraava pentue syntyy, koska heidän kanssaan keskusteltuani olen vakuuttunut siitä, että heissä olisi ollut todella soveltuvia pentujen omistajiksi ja erittäin mukavia ihmisiä.

Loppujen lopuksi sitten urospennuista entinen Pera, muuttui kutsumanimeltään Teuvoksi, ja asustaa nyt Joensussa. Toinen uros jäikin ihanasti tähän ihan lähelle, saman kadun varrelle, ja siitä tuli nimeltään Kapu (ent. Ake). Narttupentujen kohdalla entisestä Mirasta tulikin helsinkiläinen ja on nyt nimeltään Ruska. Kaksi sisarusta lähti Turkuun (sattumoisin asustavat melko lähekkäinkin vielä siellä); Laurasta tuli Gitta ja Lolasta Indy. Neljäs narttupentu muutti asumaan sisarpuolensa luokse täällä Tampereella, ja lisäksi jäi minulle osaomistukseen eli entisestä Meirasta tuli sitten nimeltään Magdalena.

Tässä kuvassa Magdalena, joka tuli "vanhaan kotiin" viikonloppuvierailulle heinäkuun alkupuolella, eli se on kuvassa iältään noin 3.5 kk. Mitä hän mahtanee noin mietiskelevän näköisenä tuossa tuumiskella :-D.

Virallisia nimiäkin tuli mietittyä oikein pidemmän kaavan kautta. Koska pentujen työnimet tulivat Hectorin lauluista (koska pentueen isukki oli sattumoisin nimeltään Make, niin urospennuista tuli luontevasti Ake ja Pera, ja siksi lauluista ne narttupentujenkin nimet sitten löydettiin). Virallisten nimien kohdalla päädyin loppujen lopuksi samalle suunnalle, eli 60-70-lukujen musiikista sopivia etsiskelemällä sukeutui nimiksi seuraavat:

Stagedog Yakety Yak (halusin yhden biisin myös Hectorilta mukaan, suomalainen versio on nimeltään Takataan roos)

Stagedog Easy Livin' (vanhaa kunnon Uriah Heepiä)

Stagedog Yes Sir I Can Boogie (ja sehän on Baccaraa)

Stagedog All My Loving (tietenkin the Beatles)

Stagedog Treat Me Nice (kukapa muu kuin Elvis, ja tällä nimellä mukavasti kaksoismerkitys suomennokseen :-))

Stagedog She's A Lady (ja Tom Joneshan se tätä lauleli).

Pennut kävivät eläinlääkärin yleistarkastuksessa ja samalla sirutuksessa ja silmätarkastuksessa noin viikkoa ennen kotoa lähtöään. Kaikki todettiin vallan terveiksi sekä silmiltään että muutoin. Tosin käsittämättömästi silmätarkastustulokset eivät vieläkään ole kirjautuneet Kennelliiton sivuille (asiaa ollaan selvittämässä).

Kaikki omistajat ovat myös kiitettävästi lähteneet harrastuksiin pentujen kanssa osallistumaan, osa jo ehtinyt kokeilla useampaakin lajia löytääkseen sen mieluisimman tai mieluisimmat. Jotkut ovat tokopuolella, osa agilityssä (pentuversio tietenkin vielä tässä vaiheessa) ja on kokeiltu myös pk-lajeja, lähinnä hakua ja jälkeä sekä osa on ehtinyt käydä jo lampaitakin morjenstamassa.

Näyttelyissä ei vielä ole ehditty kovasti käydä, kun pennuthan täyttivät vasta elokuun lopulla 5 kk, joka on alaraja pentunäyttelyihin. Näitä ei ole kovin montaa taas ollut sopivalla etäisyydellä, mutta pentuluokathan ovat muutoinkin epävirallisia. Tänä viikonloppuna Turun Gitta (St. All My Loving) kävi kuitenkin 5-7 kk luokassa ensimmäisessä näyttelyssään, ja sai kotiintuomisina kunniapalkinnon ja oli myös ROP-pentu. Tämän vuoden puolella yritetään muutaman muunkin kanssa vielä ehtiä näytille, koska ensi vuonnahan pennut ovat sitten jo virallisissa luokissa.

Match show'eissa on kumminkin osan kanssa ehditty käydä näytillä oloa treenaamassa. Gitta oli Turussa punaisten isojen pentujen ykkönen ja loppukehässä BIS 2! Indy toisessa mätsärissä Turussa sijoittui punaisten pentujen neljänneksi! Magdalenan kanssa on käyty myös kokeilemassa muutamia mätsäreitä täällä Tampereella, ja sijoituttu esim. isojen pentujen punaisissa toiseksi ja nyt viimeksi toissa viikonloppujen punaisten pentujen ykkönen ja BIS 2 loppukehässä. Myös Kapu sai punaisen nauhan, mutta ei sitten päässyt loppukehään enää, tuomari ei varmaan kehdannut ottaa kahta samansorttista aussieta sinne :-). Molemmat esiintyivät kuitenkin tosi mallikkaasti, ja Kapunkin suoritus parani huimasti kun omistajan jännitys siellä vähän laantui.