Tällä kertaa sitten osallistuttiin podengojen erikoisnäyttelyyn joka pidettiin Vinttikoiraliiton päänäyttelyn yhteydessä Tammelan Mustialassa lauantaina 15.8. Tuomarina portugalilainen Rui Oliveira, ja tämä olikin pääsyy sille, että itsekin ilmoitin koiran mukaan, kun kerrankin oli mahdollisuus saada arvostelu rodun kotimaan omalta tuomarilta.

Oli todella paljon podengoja yhteensä ilmoitettu, ilmeisesti tämä oli jonkin sortin ennätys. Podengoista pieniä karkeakarvaisia oli eniten, pieniä lyhytkarvaisia toiseksi eniten, seuraavaksi keskarikarkkarit ja sitten lyhytkarvaiset keskarit. Keskikokoisia karkeita oli ilmoitettu 12, joka on suunnilleen neljäsosa koko maan kannasta, eli erittäin iso osanottajamäärä, kun yleensä on pari-kolme per näyttely jos sitäkään. Mukana oli myös paljon maailmaa kiertäneitä konkareita sekä nartuissa että uroksissa. Odottelin, että jospa jokin PN-sijoitus saadaan, niin on kovasti mukavaa, mutta niinhän siinä sitten tuomari laittoikin Filipan (Vehkakallion Domitila) ykköseksi eli VAL PN1 napsahti kohdalle. Filipahan valioitui juuri pari viikkoa sitten Porissa (eka näyttely n. kuukausi 2-vuotiaaksi tulon jälkeen), joten sertiä tietenkään enää ei tullut, ja olinkin lähettänyt sähköpostilla tiedon näyttelytoimikunnalle, että siirtäisivät sen valioluokkaan (olin ilmoittanut tietysti avoimeen). Tämä tieto ei ollut ehtinyt perille kun luettelossa olimme avoimeen edelleen merkattuja, mutta tämä vaihtohan siellä kehässä onnistui helposti. No, sitten seurasi kisaaminen parasta urosta vastaan, joka oli myös näyttelykonkari.

Vaan siitäkin tuomari Filipan sitten ykköseksi laittoi, joten ROP olikin tuloksena. Kyllä minua siinä hetken sai löyhytellä siinä helteessä, ennen kuin tieto Erkkarin ROP:sta upposi tajuntaan. Tuomaria kuulemma miellytti erityisesti sen kompakti rakenne, ja kovasti kehuja näyttelyarvostelussa olikin mainittuna. Ehkä tässä nyt sitten tarvitsee toteuttaa se alustavasti suunniteltu astuttaminenkin ensi vuonna.

Näyttelyssä oli loppupäivä mukavaa oleilla, sää suosi, ja oli hyvää seuraa. Keskarikarkkariporukka oli majoittuneena kasvattajan teltalle, ja porukka oli varannut mukaan vallan mahdottoman hyvää tarjoilua. Oikein harmitti, etten itse ollut tajunnut ottaa mitään tarjottavaa mukaan, eipä tullut mieleen, kun ei ole vastaaviin tottunut. Keskariporukka on kyllä tosi mukavaa väkeä ja yhteishenki on erittäin hyvä näköjään. Tuo oli hienoa huomata, kun harvoin muutoin tapaamisiin näitten omien töitten takia pääsee. Tässä kasvattajassa on hieno esimerkki monelle! Erityiskiitos siis Martille, mutta myös Päiville ja muille tarjoilua tuottaneille!

Ryhmässä meitä ei sitten enää valittu neljän parhaan joukkoon, joka minulle sopi mainiosti, koska aloin jo pelätä, että joudutaan sunnuntaillekin tulemaan. Sehän olisi ollut ihan mahdotonta järjestää. Ja jos arvostusta ajattelen, niin itse kyllä arvostin sen erkkariropin niin korkealle, että ei siihen enää muuta tarvita. Todella hieno hetki! Tämä lämmittää mieltä pitkäksi aikaa