Olimme lauantaina 1.8. Porin KV-näyttelyssä. Mukana oli Filipa (pode) ja Loviisa (aussie). Erika oli lupautunut molempia esittämään, ja vähän jännitimme, että kuinka siinä käy, kun molemmat rodut oli laitettu alkamaan melkein samoihin aikoihin. Erika odotteli Filipan kanssa valmiina podengo-kehän laidalla, ja Vesa Loviisan kanssa valmiina aussie-kehän laidalla ja psyykkaamassa itseään siihen, että saattaa joutua esittämään Loviisan ihan kylmiltään itse. No, onneksi sitten jäi kumminkin muutama minuutti aikaa siihen vaihtoon, ja Erika ehti esittää molemmat, ja erittäin hyvällä menestyksellä.

Näin ollen karkeakarvainen keskikokoinen portugalinpodengoni Vehkakallion Domitila, eli Filipa, onpi nyt sitten Suomen muotovalio. Tuomarina toimi Marja Talvitie. Eli koko potti saatiin: ERI1, PN1, Sert, Cacib ja ROP. Koska Filipa täytti kuukausi sitten sen maagisen kahden vuoden iän, ja aiemmat sertit oli jo kasassa, tällä sertilla se valioituminen sittena tapahtui. Filipa onkin muutoinkin menestynyt kyllä hyvin, koska on kaikissa aiemmissakin käymissään näyttelyissä ROP:n saavuttanut. Nyt on siis kaksi Cacibiakin kasassa, joten ne pari muuta tarvitsisi jostain ulkomailta käydä hankkimassa, että kansainvälisen muotovalion arvo täyttyisi. Saapi nyt nähdä tuleeko lähdettyä. Kiirehän sillä ei ole, kun Cacibien ensimmäisen ja viimeisen välillä pitää olla vähintään vuosi, joten se olisi aikaisintaan ensi keväänä.

Aussiekehässä tuomaroi Seamus Oates. Hän selvästi piti hieman kehittyneemmästä ulkonäöstä, kun avoimen luokan nartut menivät tämä meidän junnun ohitse, mutta itse olin kovin tyytyväinen Loviisan tulokseen ja esiintymiseen. Loppusaavutus oli siis ERI1, PN3 ja vara-sert.

Sää oli Porissa tosi vaihteleva. Aamulla kun menimme, oli sopivasti puolipilvistä ja mukavan lämmintä ja näytti jopa alkavan seljetä, kunnes yhtäkkiä alkoi tummempaa pilveä valua paikalle ja aivan äkillisesti iski todella rankka sadekuuro. Olin tosi tyytyväinen, että meillä oli teltta mukana, joskin välillä tuon sadekuuron aikana meinasin teltan kestävyyttä epäillä, niin lujaa isot pisarat kattoon iskivät, eikä meillä ollut mitään erityistä sadekatosta mukana. Mutta teltta kesti hyvin ja sitten taas sää selkeni, joskin kenttä oli aivan lössöä ja kengät kastui täysin. Pilvistä mutta selkeää jatkui mukavasti jonkin aikaa, ja vaikka koko ajan ukkonen jylisi eri puolilla ravirataa, se ei tullut kohdalle ollenkaan. Juuri vähää ennen ryhmäkehiä sade sitten taas alkoi, joskaan ei onneksi enää niin voimakkaana. Kotimatkalla vähän väliä tuli rankkoja sadekuuroja ja sitten taas ihan selkeitä pätkiä siellä tien päällä. Tampereella ei liene siinä päivän aikana sadellut ollenkaan.

Nyt saadaan taas rauhassa vähän aikaa olla noitten näyttelyitten suhteen, eikä Filipan kanssa ole onneksi paineitakaan kun se MVA nyt tuli näin nuorena heti. On tuossa muutama näyttely katsottuna, mutta lähinnä on tarkoitus noita Irenen viime vuoden pentuja vähän enemmän näyttelyttää nyt syksyllä, jotta niillekin saataisiin jonkinlaista arvosteluskaalaa ulkopuolisen silmin. Omasta mielestänihän kaikki on ihan täydellisiä tietenkin .

Tämän kevään pentu puolestaan sen kuin kasvaa, ja massu pullottaa. Silmät aukesi viime viikolla, ja nyt se jo selvästi hakee toisia koiria katseellaan. Filipa olisi kovin kiinnostunut yrittämään leikkimistä sen kanssa, mutta ihan vielä ei ole päästetty muuta kuin tuosta aitauksen ulkopuolelta näkemään, Filipan pitkä kieli kuitenkin pinnojen välistä ylettyy pentua nuolemaan.